Immersiivinen elokuvakokemus on elokuva-alan tulevaisuus

Tänä päivänä sanan immersiivinen voi nähdä monen eri taidejulkaisun kohdalla. Itse Taru Sormusten herrasta -elokuvasarjan ohjaaja Peter Jackson piti immersiivistä elokuvakokemusta tulevaisuuden juttuna, mutta siihen voi törmätä jo monella muuallakin alalla, kuten teatteriesityksissä, musiikki- ja pelialalalla, joista voidaan lukea lisää Viihdecornerista.

Sana immersiivinen yhdistetään moniaistiseen, elokuvamaailmaan sisään imaisevaan  katsojakokemukseen, joka on tuttua jo brittiteatterien esityksistä. Tällöin elokuvasta muodostetaan fyysisiä esityksiä voidaan järjestää elokuvateatterin sijaan esimerkiksi hylätyissä rakennuksissa, halleissa, kirkoissa tai muissa tiloissa, joissa katsoja pääsee mukaan sen esittämään maailmaan.

Kyseessä ei ole kuitenkaan interaktiivinen kokemus, joka vaatisi vuorovaikutusta katsojien ja esittäjien välillä, vaan immersiivinen elokuvakokemus ottaa katsojan osaksi elokuvaa.  Elokuvista tuttuja rekvisiittoja siirretään aivan uudenlaiseen tilaan, kuten puistoon,  muodostamaan siitä mukaansatempaavan tapahtuman, jossa katsojat tuntevat olevansa kuin osa elokuvaa pukeutumiskoodin ja kymmenien esittäjien tarjoamien esitysten avulla.

Immersiivisen elokuvakokemuksen historia

Elävän esityksen historia voidaan käsittää alkavan jo keskiajoilta, joita kuvaa parhaiten kirkkojen kuvitetut ikkunalasit ja upeat kattomaalaukset. Niillä yritettiin tuoda paremmin esille saarnoissa esiintyviä Raamatun kohtia, jolloin se kohdistuu useampaan aistiin kuin pelkästään kuuloaistiin.

Myöhemmin immersiivisiä keinoja käytettiin 1700-luvun Ranskassa, jossa sitä kutsuttiin nimellä fantasmagoria, jota pidetään nykyisten kauhuelokuvien edeltäjänä. Siinä käytettiin kyseiseen tarkoitukseen muokattua taikalyhtyä, joka heijasti aiheeseen liittyviä kuvia savuverhoon, seinille tai läpinäkyville pinnoille, jolloin kuvaa voitiin liikuttaa.

Esityksissä käytettiin monesti monta projektoria samaan aikaan sekä heijastettavat kuvat olivat yleensä pelottavia kummituksia, luurankoja tai paholaisia. Ilmiö levisi Ranskasta myöhemmin muualle Eurooppaan ja Isoon-Britanniaan.

Yhä myöhemmin moniaistisia elokuvakokemuksia kehitettiin 3D-elokuvien myötä, jota koetettiin ensi kerran jo 1950-luvulla. Ilmiö on jatkanut suosiotaan myös nykyaikaan. Varsinkin monen viime vuosina julkaistun 3D-elokuvan megasuosio tarkoittaa sitä, että katsojat haluavat yhä virikkeellisemmän elokuvakokemuksen, jonka aikana mobiililaitteet ja somen voi unohtaa hetkeksi.

Pelialalla kehitys on ollut samansuuntaista viimeisen vuosikymmenen ajan. Pelikokemukseen on yritetty lisätä mukaansatempaavia ominaisuuksia, jotka ovat muodostuneet menestyksiksi. Yksi hyvä esimerkki on nettikasinoiden live-pelit, joita voidaan pelata esimerkiksi William Hill Kasino -sivustolla.

Live-kasinopeleihin on yhdistetty aidon kivijalkakasinon tai pelistudion pelitilanne videokuvan välityksellä, mutta pelaaja voi pelaa kyseistä pöytää tietokoneavusteisen videopelien kautta. Peliä johtaa kuitenkin tietokoneen sijaan aito jakaja, jonka kanssa voidaan keskustella samoin kuin muiden pelipöydässä istuvien kasinovieraiden.

Immersiivinen elokuvakokemus on ollut paperilla enemmänkin viimeisen 20 vuoden ajan. Saksalainen Living Globe -yritys valmisti jo vuonna 2003 kokonaisen kupolikaton peittävän elokuvatulkintansa Romeosta ja Juliasta, jota voidaan pitää ensimmäisenä elävän elokuvan esikuvana. Seuraava kehitys nähtiin kuitenkin Isossa-Britanniassa.

Secret Cinema

Vuonna 2007 perutettu Secret Cinema on ehdottomasti nykyisen immersiivisen elokuvakokemuksen pioneereja. Se on alusta asti järjestänyt elokuvaesityksiä tavallisesta poikkeavissa olosuhteissa ja paikoissa, kuten puistoissa ja hylätyissä Lontoon rakennuksissa. Vuosien mittaan se on laajentanut toimintaansa ympäri maailman luoden 360 asteisia elämyksiä, niin sanottuja salaisia maailmoja – Secret Worlds.

Yrityksen elämystapahtumat sekoittavat elokuvaa, musiikkia, taidetta, teatteria ja tanssia tuodessaan esittämänsä elokuvat henkiin. Secret Cineman tunnetuimmat Secret World -elokuvamaailmat ovat olleet Baz Luhrmann’s Moulin Rouge -sensaatioon perustuva tapahtuma sekä Star Wars: Empire Strikes Back -maailma.

Yrityksen tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu laajentaa toimintaansa Yhdysvaltoihin, josta löytyy suurta kysyntää kyseiselle konseptille. Muualla Euroopassa immersiivinen elokuvakokemus on niin ikään kehittymässä.

Suomessa samantasoista toimintaa on nähty Kulttuuritehdas Korjaamon Salakinossa, joka on esittänyt versionsa Romeosta ja Juliasta. Se on kutsunut katsojat nauttimaan esityksestä kuvitteelliselle Veronan rannoille, jossa katsojat seuraavat haluamaansa polkua, tarkkailevat näyttelijöitä ja yrittävät ratkaista salaisuuksia.

Elävää elokuvakokemusta voidaan parantaa virtuaalitodellisuudella

Vaikka virtuaalitodellisuus oli erittäin lähellä läpimurtoa 90-luvulla, se kärsi tuolloin vielä merkittävän suurista VR-laseista, jotka olivat lisäksi kalliita ja kokemus vielä hyvin alkeellinen. Tänä päivänä niin varusteet kuin teknologiakin ovat kehittyneet, ja sitä ollaankin pikkuhiljaa herättelemässä uudestaan henkiin – myös elokuva-alalla.

Cannesin elokuvafestivaaleilla on esitetty VR-elokuvia omana kategorianaan jo vuodesta 2015 lähtien, ja projektia kasvatetaan vuoden 2020 jälkeen. Tanskalainen lyhytelokuva The Doghouse oli niin ikään yksi merkittävistä moderneista VR-elokuvista, jossa elokuvakävijä voi kokea sen viiden eri pöydässä istuvan näyttelijän näkökulmasta VR-lasien välityksellä.

VR-elokuvat eivät ole kuitenkaan vielä onnistuneet luomaan omaa superhittiään, mutta sen odotetaan tapahtuvan seuraavan vuosikymmenen sisällä. Se, kuinka ala tulee kehittymään ja miten se toteutetaan, jää kuitenkin vielä nähtäväksi, mutta katsojan kannalta elokuvaelämyksestä on muodostumassa huikea kokemus.

Leave a Comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.