Elokuvakritiikin tulevaisuus

Muistatko vielä, kun halusit mennä elokuviin 90-luvulla? Ensimmäinen askel oli avata Hesarin NYT-liite ja lukea viikon elokuva-arvostelut, joiden perusteella teit päätöksen, minkä elokuvan haluat nähdä. Sen jälkeen käänsit auki saman liitteen elokuvien näytösaikataulujen sivut, ja katsoit sopivan näytösajan. Ja sitten saatoit soittaa lipunvaraukseen tai vaihtoehtoisesti odotit jännittyneenä riittääkö lippuja elokuvan ajankohtaan asti.

Nykyään elokuvien maailma on täysin erilainen. Elokuvia striimataan ja ladataan myös laittomasti, elokuvaliput ovat tuhottoman kalliita, ja elokuvien aikataulut, arvostelut ja trailerit löytyvät kaikki netistä.

Supertähtitaidekriitikoiden aikakausi on siis valitettavasti menossa ohitse. Jokamieskriitikon valtakaudella on alettu pohtimaan, mikä on paras ja oikea tapa arvostella elokuvia. NYT-liite julkaisee vielä elokuva-arvosteluita, mutta arvosteluita voi lukea myös lukuisista blogeista, vlogeista ja nettilehdistä. Arvostelulähteiden monopoli on siis rikottu, ja tietoa elokuvista on kaikkialla, ja se leviää nopeasti. Tämä kaikki on saattanut kuitenkin johtaa arvosteluiden laadun heikentymiseen tai ainakin epäjohodonmukaistumiseen

Siksi monet sivut käyttävät kokoavat yhteen kriitikoiden arvosanoja kaikenlaisista julkaisuista, esim. Rotten Tomatoes ja Metacritic tekevät näin. Pelkästään yleisön arvosanoja käyttää tunnetusti IMDB. Ensin mainittujen kahden sivuston arvostelutavoissa on kuitenkin suuri ero, Rotten Tomatoes nimittäin tulkitsee jokaisen kriitikon arvostelun joko positiivisena tai negatiivisena, mutta ei kiinnitä huomiota siihen, onko arvostelu erittäin negatiivinen vai melkein neutraali. Lisäksi käytännössä kuka tahansa voi rekisteröityä arvostelijaksi Rotten Tomatoesiin.

Metacritics

Metacriticissa elokuva saa jokaiselta kriitikolta arvostelun 0-100 pisteen välillä. Vaikka Metacriticin Metacritic antaa myös enemmän painoarvoa huomattavammissa julkaisuissa julkaistuille arvosteluille, esim New York Timesin elokuvakriitikoille. Hyvän ymmärryksen asiasta saa vertailemalla näiden kolmen sivuston ”kaikkien aikojen parhaat elokuvat” listoja, jotka ovat täysin erilaisia Rotten Tomatoesin, Metacriticin ja IMDB:n sivustoilla.

Tuloksena siis arvostelusivustoilla suositut blockbusterit saavat systemaattisesti enemmän ääniä, vain siksi, että ne ovat suosittuja. Mutta mihin silloin tarvitaan arvosteluita, kun voi vain katsoa samat elokuvat kuin kaikki muutkin katsovat?

Eli miten elokuva-arvostelusivustot voisivat parantaa toimintatapojaan? Esimerkkejä voisi etsiä muista arvostelusivustoista. Esimerkiksi kuluttaja-arvioisivustot, kuten Trustpilot.com, toimivat yksittäisten käyttäjien sanallisten arvosteluiden pohjalta. Eli tuotteesta tai palvelusta arvosteluita haluava henkilö voi mennä tuotteen tai palvelun sivulle, ja katsoa sieltä, mitä sanottavaa muilla käyttäjillä on tuotteesta. Näin saadaan yksityiskohtaisempaa ja selitteellisempää tietoa, eikä vain numeroita. Käyttäjät voivat varoittaa muita esim. tuotteen sopimattomuudesta joihinkin tilanteisiin kuten käyttöön lapsiperheessä tai ulkoilmassa. Ehkä elokuvasivustollakin voisi olla varoitus, että romanttinen elokuva ei sovellukaan treffeille, koska sen loppu ei ole onnellinen. Tai että elokuva on erittäin piristävä ja turvallinen, jos on yksinäinen olo.

Tai sitten esimerkkiä voisi ottaa niinkin erikoiselta alalta kuin nettipalveluiden ja -kauppoojen arvostelusivustoilta. Netissä tarjottavat palvelut ovat pitkälti homogeenisiä, eli niissä ei ole eroja. Kuka tahansa voi ostaa valmiin algoritmin tai sivustopohjan, jolla voi luoda oman nettikaupan, hostauspalvelun tai vaikka nettikasinon. Jokainen kasino saa myös arvosanan ja yksityiskohtaisempi arvostelu löytyy linkin takaa. Sivustoilla myös yleensä selvennetään kyseessä olevan palvelun maailmaa, esim. Casinowings.comin tapauksessa mitä nettikasinoilta voi odottaa, ja hostauspalveluiden arviontisivuilta löytyy taas ohjeistusta hostauspalveluiden arvioimiseen. Elokuvasivustoilla voisi siis olla vaikka mahdollisuus kerätä elokuvia vertailulistaan, jossa näkyisi joitain tietoja elokuvasta, esim. ”surullinen”, ”piristävä”, ”auttaa vaikeina aikona”, ”inspiroi”. Tai sitten katsoja voisi valita jonkin genren tai tunnetilan, ja saada suoraan listan elokuvia ehdotukseksi.

Elokuvistakin oppii nauttimaan hienostuneemmin, kun kerää kokemusta ja näkemystä niiden katsomiseen. Taiteelliset elokuvat saattavat olla vaikeasti ymmärrettäviä ja täten tylsänä pidettyjä, mutta elokuvakriitikko osaa nähdä sellaisen elokuvan vahvuudet ja oikean sisällön. Elokuvamaun kehittämiseksi olisi vain tärkeää pystyä löytämään juuri itselle sopivia ”erikoisempia” elokuvia, ja tämä on mahdollista vain, jos elokuvasivustot tajuavat kehityksen pysähtyneen. Pelkästään numeroihin perustuvat arviot johtavat helposti viihteellisyyteen ja massoja miellyttävään aivohorrossisältöön, mikä voi vaarantaa elokuvan taiteen ja tarinankerronnan alana.